Sairaanhoitajan lääkkeenmääräämiskoulutuksen suomalaisen korkeakouluverkoston lausunto
Perustelumuistioon tulisi lisätä lukuun 2.1 Nykyinen lainsäädäntö 2.1.1 Oikeus hoitoon (sivulla 7) ensimmäisen kappaleen loppuun se, että terveydenhuollon ammattihenkilölaki mahdollistaa potilaalle oikeuden oireenmukaiseen hoitoon terveydenhuollon ammattihenkilölain 23 a § (21.5.2010/433) perusteella: ” Laillistettu terveydenhuollon ammattihenkilö voi koulutuksensa, kokemuksensa ja tehtäväkuvansa mukaisesti aloittaa hoidon potilaan oireiden ja käytettävissä olevien tietojen sekä tekemänsä hoidon tarpeen arvioinnin perusteella.” Nyt tämä jo kymmen vuotta käytössä ollut mahdollisuus ohitetaan täysin.
Hoitotakuun viestinnässä tulee kiinnittää huomiota siihen, ettei puhuttaisi pääsystä lääkärille vaan pääsystä avoterveydenhuollon palveluihin, koska myös muutkin terveydenhuollon ammattihenkilöt kuten lisäkoulutetut ja kokeneet sairaanhoitajat, terveydenhoitajat ja kätilöt, joilla rajattu lääkkeenmääräämisoikeus voivat aloittaa hoidon. Perustelumuistiossa mainituissa Walk inn/open access -ratkaisuissa asiakkaan ottaessa yhteyttä hoito aloitetaan samalla käynnillä ilman erillistä ajanvarausta, sekä kiireellisissä että kiireettömissä asioissa. Esimerkiksi tämäntyyppiseen toimintaan rajatun lääkkeen määräämisoikeuden omaavilla sairaanhoitajilla on hyvät valmiudet.
Perustelumuistio niputtaa kaikki sairaanhoitajat yhdeksi saman osaamisen omaavaksi ammattilaisryhmäksi, vaikka sairaanhoitajista merkittävällä osalla on erikoisosaamista mm. päivystys-, kansansairauksien hoidon, mielenterveystyössä tai maisteritasoinen osaaminen mm. kliininen asiantuntija (yamk).
Erityisesti perustelumuistiossa olisi tullut tarkemmin tuoda esille säännellyn lisäkoulutuksen saaneiden 600 rajatun lääkkeenmääräämisen erikoispätevyyden omaavan sairaanhoitajien työnkuvan erityisyys ja mahdollisuudet, sillä muistiolla on tärkeä asema sen ohjatessa tulevien hyvinvointialueiden perusterveydenhuollon palveluiden tulevaa järjestämistä. Nyt Valviran erikseen rekisteröimän erikoispätevyyden ja lääkkeenmääräämisoikeuden omaava ammattiryhmä mainitaan vain yhden kerran (sivulla 91).
Lääkkeitä määräävillä sairaanhoitajilla on korkeatasoinen lisäkoulutus, joka perustuu asetukseen, ja he ovat systemaattisesti kehittäneet osaamistaan. He pystyvät tekemään itsenäisesti potilaan perusteellisen kliinisen tutkimuksen ja arvioimaan potilaan terveydentilaa sekä lääkärin jo määräämään lääkityksen tarkoituksenmukaisuutta tai lääkehoidon aloittamisen tarpeellisuutta. Puhuttaessa pitkäaikaissairauksiin syntyneestä hoitovajeesta, tulisi nostaa esille se, että tämä lisäkoulutettu sairaanhoitajaryhmä pysyy tekemään turvallisesti hoidon tarpeen määrittelyä ja tunnistamaan ne potilaat vastaanotolla, jotka tarvitsevat lääkärin vastaanottoa tai he voivat jatkaa hoitoa sairaanhoitajan antamalla tehostetulla lääkehoidon ohjauksella nykyisen hoitosuunnitelman ohjeiden mukaisesti. Koska lääkkeitä määräävät sairaanhoitajat pystyvät hoitamaan osan potilaista täysin itsenäisesti tästä seuraa se, että lääkärille ohjautuu vähemmän potilaita eli lääkärityövoimatarve pienenee ja työ kohdistuu paremmin vaativampien potilaiden hoitoon.
Perustelumuistiossa ei myöskään ole huomioitu sitä, että opiskelija- ja työterveyshuollossa toimii ja voisi toimia huomattavasti enemmän lääkkeitä määrääviä sairaanhoitajia. Nyt kuvataan vain sektorimalli eikä uusia hyviä käytäntöjä, jotka olisivat kustannustehokkaampia. Lääkkeenmääräämisen erikoispätevyyden omaavan sairaanhoitajien toimintaa tulisi laajentaa myös korkeakouluopiskelijoiden terveyspalveluista vastaavaan Ylioppilaiden terveydenhuoltosäätiöön, mikä osaltaan joustavoittaisi hoitoon pääsyä.
Lääkkeitä määräävien sairaanhoitajien hyödyntämisestä avosairaanhoidossa löytyy tilastotietoa THL tutkimusraportissa 51/2019.
Rajatun lääkkeenmääräämisen koulutusmäärät ovat covid-19- epidemian aikana pudonneet lähes puoleen. Osasyynä on se, etteivät työnantajat ole mahdollistaneet koulutukseen lähtemistä, koska eivät tiedä tulevien hyvinvointialueiden palveluita. Toisaalta sairaanhoitajat eivät uskalla hakeutua koulutukseen, koska pelkäävät palkkaharmonisaation johtavan siihen, ettei sairaanhoitajan lääkkeenmääräämisen vastuusta ja työn vaativuudesta makseta sille kuuluvaa korvausta. Sairaanhoitajan lääkkeenmäärääminen ja muut laajennetut tehtäväkuvat tulisi nähdä juuri niiksi keinoiksi, joilla kokenut ja ammattitaitoinen henkilöstö pidetään perusterveydenhuollossa ja houkutellaan nuoria sairaanhoitajia uusiin vaativiin tehtäviin. Työn mielekkyyden kokemuksen merkityksestä on näyttöä myös Suomesta mm. Laapio –Rapin 2020 väitöskirjan mukaan. Sairaanhoitajaliiton työolobarometrien mukaan perusterveydenhuollon sairaanhoitajat tarvitsevat sekä erikoisosaamista, että laaja-alaista osaamista palvelujen kehittyessä ja laajentuessa. Asiantuntijasairaanhoitajien, mukaan lukien lääkkeen määräämisen erikoispätevyyden omaavat sairaanhoitajien, työajan ja osaamisen kohdentaminen parhaalla mahdollisella tavalla on alan pitovoimaa ja työssä viihtyvyyttä lisäävä tekijä.
Etä- ja digivastaanottotoiminnan kehittäminen edellyttää sairaanhoitajille yhteneviä mahdollisuuksia tehdä hoidon tarpeen määrittely ja hoidon aloittaminen sekä lääkkeen määrääminen modernein välinen. Nykyinen tilanne, jossa nämä ovat mahdollisia vain lääkärille, muttei lääkeitä määräävälle sairaanhoitajalle on myös yksi epäkohta, joka pitää ratkaista ennen kuin hoitotakuu astuu voimaan.
Tulevaisuudessa lääkkeitä määräävien sairaanhoitajien määrää tulee lisätä jokaisella terveysasemalla, kouluttamalla näitä osaavia sairaanhoitajia lisää, jotta varmistetaan hoitoon pääsy sekä sen määräaikojen noudattaminen. Sairaanhoitajan lääkkeenmääräämisen roolin kehittymisen varmistamiseksi sekä sille yhtenevien valtakunnallisten tilastointi- ja seurantamekanismien luomiseksi olisikin hyvä, jos Tulevaisuuden sosiaali- ja terveys- ohjelmassa olisi jokin yhtenevä komponentti, joka tukisi tätä kansainvälisesti vaikuttavaksi, turvalliseksi ja laajenevaksi todetun roolin vahvistumista suomalaisessa perusterveydenhuollossa.
Perusterveydenhuollon kiireetöntä sairaanhoitoa järjestettäessä tulee varmistua siitä, että hyvinvointi-alueen henkilöstörakenteessa on riittävästi lääkkeiden määräämisen erikoispätevyyden omaavia sairaanhoitajia, jolloin heille voidaan ohjata esimerkiksi akuutit hengitystie., silmä- ja virtsatieinfektiot sekä pitkäaikaissairaita potilaita oireiden pahentuessa, esim. astmaatikot ja verenpainepotilaat. Laillistetun terveydenhuollon ammattihenkilön tekemällä hoidon tarpeen arvioinnilla ja potilasvirtojen suunnittelulla siten, että lääkkeenmääräämisen erikoispätevyyden omaavan sairaanhoitajan hoidettavissa olevat potilaat ohjautuvat heille, on osaltaan mahdollista joustavoittaa hoitoon pääsyä ja saavuttaa hallituksen esityksessä ehdotetut määräajat.
Hallituksen esityksen mukaan hoidon tarpeen arvioin tekee jatkossa perusterveydenhuollossa, opiskeluterveydenhuollossa ja vankiterveydenhuollossa laillistettu terveydenhuollon ammattihenkilö. Tämä on kannatettava muutos ja edistänee potilaiden ohjautumista oikealle asiantuntijalle.
Tässä vain vastaus viimeiseen kysymykseen ns. avovastauskenttä 🙂
Koko lausunto on ladattavissa tästä: https://api.hankeikkuna.fi/asiakirjat/b4d25320-75e6-476b-b41e-d01768bdf751/8fe02bbe-f8c0-4f72-8554-e0104b381f86/LAUSUNTO_20220105111833.PDF
Sairaanhoitajan lääkkeenmääräämiskoulutuksen suomalaisen korkeakouluverkoston puolesta
Johanna Heikkilä, TtT, kliinisen hoitotieteen dosentti, Verkoston puheenjohtaja, Jyväskylän ammattikorkeakoulu
Keski-Suomen Hyvinvointialueen väliaikaisen valmistelutoimielimen lausunto löytyy https://api.hankeikkuna.fi/asiakirjat/b4d25320-75e6-476b-b41e-d01768bdf751/723bdcad-fd88-4374-9d0f-929743529f35/LAUSUNTO_20211223123508.PDF