Vanhempani muuttivat 50-luvun lopulla Satakunnasta Helsinkiin. Lapsuuteni vietin Korkeasaaressa, josta lähimmälle bussipysäkille sai aina pyöräillä 3 km. Lukion jälkeen valmistuin sairaanhoitajaksi ja työskennellen Jorvin sairaalassa diabetesosastolla, sekä osastonhoitajana Auroran sairaalassa ja Kuhmoisissa. Sairaanhoitajan työn ohella erikoistuin ja opiskelin hallintoon suuntautuneen terveydenhuollon maisterin tutkinnon sekä kasvatustiedettä.
Muutimme Kuhmoisiin mieheni ja Varpu tyttäreni kanssa 1989. Osastonhoitajan työpaikkoja ei alueella ollut niinpä minusta tuli opettaja Jämsän terveydenhuolto-oppilaitokseen. Sinä kesänä kun sain sairaanhoidon opettajan pätevyyden syntyi toinen tyttäreni Vanamo.
Lamavuosina järjestimme Hahmajärven leirikeskuksessa sosiaalisin perustein valituille lapsille kesäleiritoimintaa. Lapset harrastivat balettia ja kuljetimme kaikki Kuhmoisten äidit heitä perä perää ajaen Jämsään Valkaman balettikouluun ja odottelimme tuntikausia, kunnes kaikkien ryhmät olivat saaneet harjoitella. Tähän piti saada muutos. Niinpä olin ideoimassa ja perustamassa Kuhmoisten baletin tuki ryn. Monta vuotta hankimme baletin opettajan Kuhmoisiin ja saimme omaan kuntaan sellaisia palveluita lapsiperheille kuin itse halusimme.
Terveystieteiden tohtorin tutkinnon tein jo 1998. Aiheenani oli potilaiden pelot sepelvaltimoiden varjoainakuvauksen yhteydessä. Minua kiinnosti se, millaisia tuntemuksia naisilla ja miehillä on sydänsairauden alkuvaiheessa, kun aina diagnoosi ei ole selvä, ja miten heitä voidaan auttaa ja tukea. Tampereen yliopiston hoitotieteen laitokselta siirryin töihin Jyväskylän ammattikorkeakouluun.
Ammattikorkeakoulussa olen toiminut yliopettajana, laatupäällikkönä, kehitysjohtajana ja vuodesta 2008 asiantuntijana. Keski-Suomessa olen toiminut projektipäällikkönä, työntekijänä ja ohjausryhmissä useissa Sosiaali-terveys ja pelastuspalveluita kehittäneissä hankkeissa (mm. Selvillä Saarikassa, Auttavat Kylät).
Nuorena sairaanhoitajana uskoin vankasti, että jonakin päivänä myös suomalaiset sairaanhoitajat voivat määrätä lääkkeitä hoitamilleen potilaille. Vuonna 2009 sain mahdollisuuden työskentelyyn tämän haaveen toteuttamisen suunnittelu- ja toteutustehtävissä. Koordinoin kansallisesti koulutusta toteuttavien korkeakoulujen verkostoa. Keski-Suomi on ollut edelläkävijä ja olemme Jyväskylän ammattikorkeakoulussa joka vuosi aloittaneet uuden ryhmän.
Työelämässä viimeiset kahdeksan vuotta olen kehittänyt sairaanhoitaja koulutusta Kazakstanissa. Olen johtanut lukuisia suuria verkostomaisia miljoonien eurojen kehityshankkeita onnistuneesti. Ulkomailla työskentely on kehittänyt kärsivällisyyttä, yhteistyötaitoja, muuttuvien ennakoimattomien tilanteiden hallintaa sekä tulosvastuullisuutta. Olen kokenut erittäin antoisaksi monikulttuurisessa ympäristössä työskentelyn, joka on edistänyt naisten asemaa ja mahdollisuuksia edetä uralla.
Perheeseeni kuuluu puolisoni Vesa, jonka kanssa harrastamme aktiivisesti lavatanssia. Tanssin Taikaa ryn toimintaan olen osallistunut jo vuosia ja vastaan jäsenlehden kokoamisesta ja taitosta. http://www.tanssittaa.fi/. Puutarha- ja puuhommat Toivakassa perinteisellä, (puusee ja kantovesi järvestä) hirsimökillä voimaannuttavat minua. Tyttärentytär Rosa 4-vuotta kutsuu minua ”Etämummoksi” ja Vesan tyttärentyttäret ” Bonusmummoksi”. Mukavia nämä kuvaavat määrittelyt. Äitini, Anneli, asuu edelleen Helsingissä ja on varsin aktiivinen seniorikansalainen. Hän viljelee palstaa, käy kuntosalilla, vierailee museoissa ja tekee käsitöitä. Vesan Eeva-äiti asuu Säynätsalossa omakotitalossa. Molempia auttelemme mm digiasioissa, kodin turvallisuuteen liittyvissä muutostöissä ja pienissä askareissa.
Potilasjärjestöistä Keski-Suomen Sydänpiiri ja Suomen Sydänliitto ovat olleet ne, joissa olen toiminut pitkäjänteisesti. Keski-Suomen Sydänpiirissä olen ollut puheenjohtajana jo 15 vuotta ja Suomen Sydänliiton hallituksessa olen parhaillaan 2. varapuheenjohtaja ja minulla on nyt meneillään neljäs kolmevuotiskausi. Keski-Suomen piirin 13 sydänyhdistystä ovat valtava voimavara sydänsairauteen sairastuneille ja heidän läheisilleen ja niille paikallisille muille yhdistyksille, joiden kanssa teemme yhteistyötä.
Korona-aika on tuonut suuria haasteita sosiaaliseen vuorovaikutukseen, joka on keskeistä vertaistuessa ja järjestötyön yhteisöllisyydessä. Myös ammattikorkeakoulussa muutos etätyöhön on ollut suuri. Minun ulkomaan matkatyöni loppui ja pysähdyin seuraamaan Keski-Suomen hyvinvointialueen kehittymistä. Olen käytettävissä ja haluan antaa panokseni tähän työhön, mikäli haluat äänestää minut aluevaltuustoon.